Lippapipot

Viime viikonloppuna poika kysyi, voisinko ostaa hänellekin samanlaisen lakin kuin päiväkotikaverilla on: sellaisen pipon, jossa on lippa niin kuin lippalakissa ja tupsu päällä niin kuin tonttulakissa. Poika harvoin esittää toiveita vaatteidensa suhteen, vielä harvemmin noin spesifejä, ja koska olin juuri pari iltaa aiemmin katsellut lataamaani Noshin tupsupipokaavaa, sopivansorttista trikookangasta löytyi varastoistani ja tekosyyt kaupoille lähtemiseen kävivät kaikkiaan kovin vähiin, kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneeni ja aloin surruutella.

Tein lopulta lakkeja kaksin kappalein: Martille sini-valkoisesta tähtikankaasta (tupsu on luultavasti Novitan Mamboa) ja Ainolle luonnonvalkoisesta perustrikoosta ja vanhasta t-paidastani (tupsu on Novitan Pikkusiskoa). Vaikka kaava on ihastuttavan helppo tällaiselle varsin kokemattomallekin ompelijalle (ainoa ongelmakohta oli lipan kiinnittäminen, mutta sekin onnistui pienen pähkäilyn jälkeen), hurahti hommaan silti useampi päivä. Perjantaina päiväunien aikana tulostin kaavat ja valikoin kankaat. Lauantaina sain jo siirrettyä kaavat kankaalle, mutta leikkaaminen jäi sunnuntai-iltaan. Maanantai-iltana otin itseäni niskasta kiinni ja illalla lasten nukahdettua ompelin pipot kasaan.

Varsin kivoja niistä sitten tulikin, vaikka itse sanonkin! Ehkä minun keskittymiskyvylläni olisikin parempi suosiolla jakaa ompeluprojektit pikkupätkiin sen sijaan, että yrittää saada nopeasti valmista... Tosin tytön lakin tupsu varistaa vaaleanpunaisia langanpätkiä kuin mikäkin kesäturkkiin vaihtava elukka, mutta samapa tuo kai: eipä pipa muutenkaan väreiltään tytön seuraavaan haalariin natsaa, tämä pinkki pläjäys kun alkaa jäädä pieneksi.