Pölyjen puhdistusta

Muutama yö sitten minä näin unta, jossa päivitin tätä nimenomaista blogia. Muistan, miten muokkasin ulkoasua hiljaa hyräillen ja olin lyhyesti sanottuna kovin tyytyväinen. Kyllähän nörttimartta nyt enemmän minua on kuin T-kuppi, jonne tulevista kommenteista puolet tuntuu nykyään olevan rintaliivimainosspämmiä.

Eilen uskaltauduin viimein kurkistamaan Bloggerin hallintapaneelista, olinko poistanut blogitekstien mukana koko blogin. En näemmä. Olin liian tykästynyt osoitteeseen malttaakseni luopua siitä. Yön yli kypsyttelin vielä päätöstä - ja täällä sitä taas ollaan, näemmä.

Viimeksi päivitin tätä blogia melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Silloin Martti oli parivuotias ja Aino parin kuukauden ikäinen tuhisija, ja vannoin siellä sun täällä, että meidän lapsilukumme oli täysi. Viikkoa ennen Ainon kaksivuotissyntymäpäivää syntyi Maija. Niin sitä ihmisen mieli muuttuu - mutta niin muuttuu blogikin. Jos aiemmin blogi keskittyi lapsiin, nyt se pyöriköön enemmän äidin puuhailujen ympärillä: kaiken sen, mitä päiväunien aikana ja iltasadun loputtua meillä tapahtuu. Käsitöitä ja kasvatuspohdintoja, kuten blogin nimikin lupaa, ja ihan varmasti lastenkin kuulumisia, mutta ei enää ainoana asiana ja oman blogiuniversumini keskipisteenä.

Tiedättekös, on mahtavaa olla täällä taas.