Joinain aamuna sitä on kovin tyytyväinen lähiöelämään ja miehen vaihteleviin työaikoihin. Jos asuisimme keskustassa tai aivan palveluiden kyljessä, joutuisin kävelemään varmasti pidemmälle kuin nyt, päästäkseni metsän siimekseen, järven rannalle ja kauas autojen äänien ulottumattomiin.
Jos mies olisi töissä kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa, olisi tällainen aamullinen vaunulenkki lähimetsän lenkkipoluilla hieman vaikeampi toteuttaa. Kaksi töppöjalkaista seuralaista kitisemässä liiasta vauhdista tai mikseimemennäpuistoon/uimaan/kuuhun laskee metsähiljaisuuden rentoutustehoa kummasti.
Olisihan se silti kivaa, jos kaikki olisi vähän lähempänä. Jos hyvää ja jonkun muun keittämää kahvia himotessaan ei tarvitsisi istua puolta tuntia bussissa. Jos neuvola, Siwaa isompi ruokakauppa ja apteekki olisivat kävelymatkan päässä eivätkä kymmenen minuutin bussiseikkailun tai (lasten kanssa) tunnin suuntaansa vievän kävelymatkan päässä.
Sekään ei olisi kamalaa, jos voisi suunnitella menoja yhtään vuorolistoja pidemmäs. Jos tietäisi siipan olevan töissä noina päivinä tuohon aikaan ja piste perään. Jos miehellä olisi aina viikonloput vapaana - tai edes kaksi päivää peräjälkeen. Jos kuukausipalkka ei heittelehtisi useilla sadoilla euroilla riippuen siitä, paljonko on koulutus- ja iltavuoroja. Jos, jos, jos, jos.
Ensi kesänä me luultavasti asumme Jossain Muualla. Oletettavasti samassa kaupungissa, mutta eri kaupunginosassa. Ei-niin-pieni osa minusta haaveilee muutosta takaisin kotiseuduille, mutta täältä kotoisin oleva mieheni ei ymmärrettävästi ole kovin innoissaan ajatuksesta. Matka metsälenkkipoluille, järvenrantaan ja huumaavan hiljaisuuden äärelle on silti todennäköisesti nykyistä pidempi.
Ensi kesänä miehen työvuorot eivät enää ole 4-10 tuntia päivässä, 5-7 päivänä viikossa, joskus aamukuuden ja iltakymmenen välillä, vaan joko 6-14 tai 14-22, todennäköisesti maanantaista perjantaihin. Silloin en pääse enää ex tempore -aamureippailuille tai saa aamulla nousta sängystä kahvin jo tiputtua. Silloin palkasta putoavat pois iltalisät, mutta summa on sama (ja hieman nykyistä korkeampi) joka kuukausi.
Kaikessa on puolensa. Miten sitä jaksaisi muistaa keskittyä niihin positiivisempiin?
Jaa-a, ihan yhtä huonosti sitä varmaan jaksaa keskittyä. Ymmärrän myös tuon kotiseudulle muuttamisen kaipuun. Me oltiin viikko kotikotona ja olisin ihan valmis muuttamaan n. 2 tunnin säteelle sieltä (se on järkevä aika siihen että kukaan ei tule vahingossa kylään), tai tietysti jos olisi tosi hyvä munkki niin miksei lähemmäskin. Mutta ne työt.. ne työt.. Toki näin äitiyslomalaisen ja työttömän olisi helppo ottaa jalat alleen, mutta se rahapuoli.. Tämä kuuden tunnin ajomatka on silti jotenkin liikaa, varsinkin nyt tuon pienen kanssa kun pitää suunnitella pysähtymisiä sen mukaan.
VastaaPoistat. kirahvikaveri joka ei jaksa vaihtaa tuota googletilin nimeä tuosta pois joten menköön nyt näin ja jos joku tunnistaa nimimerkin joskus tulevaisuudessa niin voivoi..
Mä en muista esikoisen syntymän jälkeen juuri haikailleeni kotiseuduille muuttoa, mutta molempien tyttöjen ensimmäisinä kesinä näemmä mokoma iskee päälle raivolla. :D Mies onneksi on tullut sen verran mukamas vastaan, että jos firman sisällä haetaan vastaavaan tai parempaan asemaan työntekijää n. 50 kilometrin säteellä tuolta koti-kotoa, hän hakee (ja on kerran hakenutkin, muttei päässyt edes haastatteluun).
PoistaMeillä on nykyäänkin matkaa vain reilut sata kilometriä eli n. puolitoista tuntia autossa, mutta kun meillä ei ole sitä autoa... Hankintalistalla on (koska let's face it, kolmen alle kouluikäisen kuljettaminen sukuloimaan Tampereelta Pohjois-Satakunta-Turku-Helsinki-akselilla julkisten varassa on aika työlästä - tai sitten en vain osaa), mutta ihme on, jos ennen joulua pystymme hankkimaan. :(
6 h sivuunsa on kyllä aika paha. :|
On varmaan hankalaa, mutta sehän on myös ihan törkykallista! Me laskettiin jo kahdestaan sillon kun mä valmistuin että meille tulee halvemmaksi autoilla vaikka toinen saisi vielä opiskelija-alennuksetkin. Tietty jos jaksaa etsiä tarjouksia ja joustaa aikataulusta niin sit, mutta se nyt ei koskaan oo kuulunut mun parhaimpiin puoliin.. :P
PoistaNo sepä se. :| Meillä on ollut rahatilanne ihan oikeasti sen verran tiukka aiemmin, että autolainasta ei ole tarvinnut haaveillakaan, mutta nyt tosiaan alkaa tilanne olla hiukan parempi. :)
Poista