Kirjoitustauko pääsi hieman venähtämään lämpömittarin kivutessa yli kipurajan. Huh hellettä, joka sulatti kirjoitusmotivaation! Kaikenlaista kummallista on ehtinyt reilun kahden kuukauden (!) aikana tapahtua, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Lapsiperhearki rullaa lähes omalla painollaan, kotoilu tapahtuu lähinnä Pinterestissä pölypallojen kasaantuessa konkreettisiin nurkkiin ja sitä rataa. Ehdimme me sentään tehdä pienen kesälomareissun koko perheen voimin ja minä vein miehen loman loputtua lapsia vielä itsekseni seikkailuille. Parkkipaikalle ilmestyi uusi (käytetty ja pankin) oma auto, joka on osaltaan helpottanut elämää. Eli kaikenlaista mutta ei juuri mitään.
Lapset kasvavat kohisten. Martti on oppinut lausumaan ärrän, Aino keksinyt vaikka mitä uusia hienoja leikkejä sekä kuperkeikkojen hienoudet ja Maija - noh, Maija on kasvanut kolmikuisesta viiskuiseksi, lähtenyt liikkeelle, alkanut maistella soseita (peruna, porkkana, bataatti, päärynä ja mango ovat kaikki hyi, testit jatkuvat yhä), kehittänyt vihdoin kunnollisen päivärytmin ja mitähän kaikkea muutakin. Martti on toista viikkoa kerhossa, joten me tytöt vietämme usein kaksi aamupäivää viikossa keskenämme. Ainolle leikkipuistokeikat ilman isoveljen tukea ovat vähän kummia kokemuksia, mutta ehkäpä se tästä vielä alkaa sujua.
Arkipäivien minuutit tuntuvat vaihtuvan niin kovin tahmeasti, mutta samalla havahdun hetkittäin huomaamaan taas viikon kuluneen ilman isompia mullistuksia. Huomaan haaveilevani kiihkeästi siitä, että joku ottaisi isommat lapset yökylään yöksi tai kahdeksi, mutta koska isoäitien kesälomat on lusittu, taitaa toiveeni jäädä toteutumatta toviksi. Ei se silti mikään maailmanloppu ole. Meillä on varsin toimiva kotinelikko, jota isälisäyskään ei heikennä, joten kaipa tässä pärjätään. Ensi kesänä uskallan ehkä antaa koko kolmikon jo mummulle yökylään. Kyllä siitä haaveillen yhden kaamoskauden kestää, joohan?
Näpertelyrintamalla on paljon kaikkea keskeneräistä: nukenvaatteita, villamyssyjä ja muuta pientä lähinnä. Pari joululahja-ajatusta olen jo keksinyt, kiitos imetyshetkien Pinterest-selailun ja lopahtaneen lukuinnon, joten ehkäpä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Parista pienestä valmiista projektista olen hieman jo valmiiksi kirjotellutkin. Jospa nämä tietotekniset ongelmat tästä saadaan selätettyä, ja kamera ja kuvankäsittelyohjelma taas käyttöön, niin ei tarvitsisi vallan Instagram-"laatuun" luottaa päivitysten yhteydessä. Aiheita tekstinpoikasille pyörii päässäni jo niissä määrin, että eiköhän tänne pian taas päivitystä pukkaa.
Mutta sitä ennen täytyy nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti